Tiesitkö, että Vanhasta Testamentista löytyy kaiken kaikkiaan 322 messiaanista profetiaa? Osa niistä on hyvin yksityiskohtaisia, tuoden julki sellaisia asioita kuten paikkakunnan, jossa Messias tulisi syntymään, mitä hän tulisi tekemään, miten hän tulisi kuolemaan ja jopa rahasumman, joka hänen kavaltamisestaan maksettaisiin. Osaatko arvata mikä on matemaattinen todennäköisyys sille, että 322 profetiaa toteutuvat yhdessä ja samassa henkilössä? Se on yhden suhde kahdeksaankymmeneenneljään, johon vielä lisätään perään 100 nollaa. Toisin sanoen, kyse on jostain, mitä ei tapahdu ihan joka päivä – eikä oikeastaan milloinkaan! On kuitenkin yksi, jossa kaikki Häneen kohdistuvat 322 messiaanista profetiaa kävivät toteen – nimittäin Yeshua HaMashiach, Jeesus Kristus, Jumalan Poika.
Yksi näistä profetioista löytyy Sakarjan kirjan luvusta 9, jakeesta 9. Siinä puhutaan Israelin tulevasta kuninkaasta, Messiaasta, joka ratsastaa aasilla Jerusalemiin ja tuo pelastuksen. ”Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.” Kauan ja hartaasti odotetun Messiaan saapuminen olisi siis suuren ilon, riemun ja vapauden juhlahetki!
Se, että Jeesus saapui Jerusalemiin aasin selässä, kertoo jotakin Hänen olemuksestaan, luonteestaan ja tehtävästään. Selitän kohta tarkemmin mitä tarkoitan, mutta ensiksi haluaisin esittää sinulle kysymyksen. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miksi Jeesus ratsasti Jerusalemiin aasilla hevosen sijaan? Asiaa pohtiessani törmäsin mielenkiintoisiin seikkoihin, jotka liittyvät Palmusunnuntain tapahtumiin, jolloin ihmiset kadun varsilla juhlivat Jeesusta palmunlehvät käsissään, huutaen Hoosiannaa Hänen ratsastaessaan aasilla heidän ohitseen.
Tarkastellaanpa siis hetki yhdessä näitä mielenkiintoisia pikku yksityiskohtia.
Muinaisina aikoina kuninkaat ratsastivat joko aasilla tai hevosella, tilanteesta riippuen. Kun oli sodan aika, kuninkaat ratsastivat hevosilla, mutta rauhan aikana he ratsastivat aasilla. Sakarjan kirjan yhdeksännen luvun jakeessa 10, kyseinen profeetta sanoo Messiaasta, että ”Hän julistaa rauhan kansoille”. Vain muutama päivä Jerusalemiin saapumisensa jälkeen Jeesus naulittiin ristille, antoi henkensä tähtemme ja siten aikaansai sen, että ikuinen rauha ihmiskunnan ja Jumalan välillä tuli mahdolliseksi. Raamattu sanoo, että ”Jumala näki hyväksi …tehdä hänen (Jeesuksen) välityksellään sovinnon ja hänen (Jeesuksen) ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.” (Kol. 1:20) Tämä evankeliumin sanoma, jota vielä tänäänkin levitämme kansakunnissa ympäri maailmaa, on toivon, rakkauden ja anteeksiannon viesti kaikille niille, jotka haluavat todellisen rauhan vallitsevan sydämessään. Raamattu sanoo, että Jeesus on Rauhan Ruhtinas (Jes. 9:6). Tämä Hänen antamansa rauha on kaikkien niiden saatavilla, jotka vain uskovat, kääntyvät ja ottavat Hänet henkilökohtaisesti armosta uskon kautta vastaan. Ennen ristin kuolemaansa, Jeesus antoi meille vakuuden tästä yliluonnollisesta rauhasta, jonka vain Hän voi antaa ja joka pysyy kanssamme koko elämämme ajan. Johannes 14:27 sanoo: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” Vs. 3 ”minä tulen takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.”
Aasi tunnetaan rauhallisena luontokappaleena. Kun Jeesus, Rauhanruhtinas, saapui Jerusalemiin, Hän päätti ratsastaa sinne aasilla; rauhan, nöyryyden ja lempeyden symboolilla. Pian tulee kuitenkin päivä, jolloin Hän palaa takaisin maan päälle – tällä kertaa viimeistä kertaa, nimittäin viimeistä tuomiota varten – ja kun hän palaa, ei Hän ratsastakaan enää aasilla, vaan valkoisella hevosella (Ilmestyskirja 19:11-16).
Monissa joulukertomuksissa Maria, Jeesuksen äiti, kuvataan usein istumassa aasin selässä, hänen matkatessaan Joosefin kanssa Betlehemiin, Jeesuksen syntymäkaupunkiin. Siihen aikaan aasi ei kuitenkaan ollut vain ihmisten kulkuväline. Sitä käytettiin myös kovaan työntekoon ja raskaiden taakkojen kantamiseen. Monissa maailmankolkissa sitä pidetään edelleen työjuhtana. Aasi, se juhta, joka kantoi Mariaa, kantoi myös Häntä, joka myöhemmin ristillä otti kantaakseen kaikki meidän syntiemme, taakkojemme ja sairauksiemme painolastin ja lunastaisi meidät verellään vapaaksi siitä kaikesta. Kiitos ja ylistys Jeesukselle, sillä ”meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” Ef. 1:7
On mielenkiintoinen tosiasia, että kaikilla aaseilla, rodusta riippumatta, on selässään risti. Aasi on ainut eläin maailmassa, jonka selkäkarvoitukseen todellakin on kuvioitu risti. Voisiko tämä olla Jumalan huumorintajua? En tiedä, mutta yksi asia on varma: Raamatussa mikään, edes pienimmät, merkityksettömältä vaikuttavat pikkuseikat, eivät näytä olevan tyhjänpäiväisiä. Minusta on kiehtovaa, että juuri sillä eläimellä, joka kantoi Jeesuksen Jerusalemiin, kaupunkiin, jossa hän kuoli puolestamme ristillä, on luonnostaan ristinmuotoinen kuvio selässään. Risti on kristillisen uskomme keskeisin symboli. Muistan kun olin Kiinassa kouluttamassa nuoria evankelistoja ja annoin heille joka viikko Raamatusta muistolauseita ulkoa opeteltavaksi. Lopulta aloin pyytää heitä itseään valitsemaan jakeita, joita he halusivat oppia ulkoa. Ajattelin, että he varmasti toivoisivat jakeita psalmeista, kuten esimerkiksi ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu”. Mutta hyvin pian huomasinkin olleeni väärässä. Kaikilla heidän valitsemillaan muistolauseilla oli jotain tekemistä ristin, Jeesuksen veren tai Hänen kärsimyksensä kanssa. Yksi näistä jakeista, jonka joku valitsi, oli Gal. 6:14, jossa apostoli Paavali kirjoittaa: ”Minä taas en tahdo ylpeillä mistään muusta kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Tuolla ristillä maailma kuoli minulle ja minä maailmalle.”
Haluan päättää tämän tekstin eräällä, “hengellisen isäni”, Randy Clarkin sitaatilla. Kuulin hänen usein toistavan tämän, ja siitä tuli minulle lause, joka on leimannut elämääni tähän päivään asti. ”Herra, anna minun olla kuin aasi, joka kantaa sinua ja kirkkauttasi kaikkialle sinne, minne ikinä menenkin.” Mitäpä jos olisimme niitä, jotka tänä pääsiäisenä kuin myös elämämme muinakin päivinä, kantaisimme Hänen kirkkauttaan ja läsnäoloaan sinne missä kulloinkin olemme, ylpeilisimme Jeesuksen ristintyöllä sekä kertoisimme toisille kaikesta siitä, mitä Hän on tehnyt hyväksemme.